Nyt viimeaikoina olen huomannut, miten paljon keskustelua herätän ja se on mielestäni täysin ymmärrettävää. Miten voisinkaan olettaa kaikkien ymmärtävän minua tai tukevan päätöksissäni. En ole odottanut tuntemattomilta ihmisiltä noin ylipäätään tukea tai kannustusta, mitä tulee Ken prosessiin. Helsingin homopiireissä nimeni on ollut jo mitkään tabu, sillä herätän mielipiteitä tosi paljon ja yleensä ne on olleet negatiivisia. Tyylini puhua suoraan asioista, olla esillä jne ärsyttää suunnattomasti muita homoja. Olen itse puhunut homouden puolesta, sillä mielestäni emme ole edistyneet niin kauheasti, että voisimme käyttää aikamme toisiamme vastaan. Homot ei ole ainakaan oman kokemukseni mukaan yhtään sen suvaitsevaisempia, kuin muutkaan ihmiset. Mun mielestä homo yhteisön sisällä pitäisi paneutua tähän ongelmaan isommin, sekä miettiä, mikä saisi ihmiset yhteen ja lopettaisi ilkeilyn.
En valitettavasti ole koskaan saanut mahdollisuutta tutustua toisiin homoihin, jos ei lasketa exiäni, sillä kova kilpailu huomiosta, ulkonäöstä ym saa monet sekaisin, niin vanhat, kuin nuoret homomiehet…. Kavereissani on enemmän naisia, jotka osaa olla aikamoisia draamailijoita, mutta jättävät yleensä minut rauhaan draamoistaan. Tiedän, että naisten keskuudessa osataan olla tosi ilkeitä, mutta kun on homo ja esillä, niin se luo ihan toisen ulottovuuden näissä piireissä. En tee mitään oikein, enkä voi olla hyvä ihminen… Huvittavaa.
Itseäni ei ihmetytä minuun kohdistuvat arvostelut yleisesti ottaen, sen sijaan olen hämmästellyt, miten olen nähnyt toisten homojen kommentointia itsestäni. He kommentoivat keskenänsä minusta, ihan kuin olisin vajaamielinen tai ala-arvoisempi, kuin he. Samoin joku Lasse Inarista saattaa kommentoida yleensäkkin homoista samaan sävyyn sekä verrata homoutta ties mihin mielenhäiriöön. Itse koen olevani vahva ihminen tälläisissä asioissa, enkä näe tarpeelliseksi pilkata muita ja vielä muiden voimin, sillä yleensä hoidan sanomiset kasvotusten, mikäli on jotain sanottavaa. Suosittelen kaikille tätä suoraa toimintatapaa, sillä se kantaa pidemmälle, kuin nettikirjoittelut. Toki olen itsekkin sortunut kirjoittamaan, jos joku läheinen on tehnyt samoin ja provosoinut minut siihen tilaan, mutta en koskaan näkisi vaivaa tuntemattoman ihmisen takia…
On vaikeaa olla oman tiensäkulkija tässä maailmassa, kun aina joku haluaa olla sinua parempia, kauniimpi, komeampi tai älykkäämpi. En voi olla muuta kuin minä, voin muokata ulkokuortani, mutta aitous tulee sisältämme, se saa luvan riittä teille, läheisilleni ja se riittää ennen kaikkea itselleni. Sosiaalinen media mahdollistaa tämän kanavan, jonka kautta on hyvä lytätä muita asettaen itsensä korkeammalle ja kilpailla suosiollaan. Epävarmuus tekee ihmisistä yleensä herkemmin hyökkääviä, siihen ei tarvitse sen kummempaa syytä. Ei mulla oikeastaan muuta tälläkertaa… Ajatuksia herää kokemusten myötä.
Keskitän nyt kaikki voimani sekä ajatukseni torstaihin, sillä menen ensimmäiseen kirurgiseen toimenpiteeseen, se kuvataan tietysti tulevaan dokkariini myös. Olen innoissani, että pääsen prosessissa eteenpäin! 🙂 Paljon posiitivisia ajatuksia teille kaikille lukijoille. Olen pahoillani, että hoen kokoajan Ken projektistani, mutta se on nyt ajankohtaista ja jatkuvasti mielessäni, joten koittakaa kestää…:)
– Joni Virtanen
Kuvassa mulla on Mert Otsamon suunnittelema hopea takki, jossa on mm yksityiskohtina glitter kaulukset. Kengät on ostettu ulkomailta. Vieressäni bloggaaja Harri Asikainen. /Gx gaala 2018.
