Halusin tulla avautumaan aika henkilökohtaisesta asiasta, koska en tykkää puhua parisuhteestani sen syvällisemmin, mutta teen nyt poikkeuksen. Nimittäin parisuhteen aikana vastaan tulevat ulkopuoliset ihastukset, joihin ei välttämättä reagoi sen koommin, kuin mielikuvituksen varassa…Tälläiset ihastukset on ohimeneviä, mutta ne vaivaavat mieltä ja tilaisuuden tullen pelkää sortuvansa johonkin perumattomaan, jota katuisi loppuelämänsä. Olisi surullista menettää vuosia kestänyt rakkaussuhde typerän ihastuksen takia, jos siis päätyisi pettämään kumppania tämän ihastuksen kanssa. Olen tullut entisissä parisuhteissani petetyksi, mutta olen itsekkin pettänyt.
Ymmärrän kummankinpuolen, mikään maailmassa ei ole niin yksi selitteistä.Pettämisessä ruokit omaa egoasi sekä fantasioita jne. En ole tästä todellakaan ylpeä, mutta…
Kerran petin ex miesystävääni ja hän haki minut yhdenillan säätöni luota, kun valehtelin olleeni kaverilla yötä. Istahdin autoon täysin hyvin omantunnoin, koska en välittänyt sekä toista exääni petin meidän sängyssämme, siitä on kyllä noin 7-8 vuotta aikaa, mutta vieläkin hirvittää, miten hullu ja sydämmetön olen ollut. Uskoin pettämisen olevan oikeuteni, koska minuakin oli petetty tai kohteltu muuten ikävästi. Pettäminen jokatapauksessa on pahinta, mitä voit kumppanillesi tehdä, sehän on päivänselvää! Nykyisen suhteemme alussa pelkäsin jatkuvasti petetyksi tulemista, kuten myös pelkäsin pettäväni itse. Olin niin kauan ollut pettäminen kierteessä mukana, se oli uuvuttavaa.
En ole ikinä ollut unelmien poikaystävä, koska olen saanut aina osakseni paljon huomiota, flirttiä ja kaikenlaisia ehdotuksia, eikä esim exäni luottaneet minuun täysin tuon takia, siksi olin myös itse hyvin vainoharhainen sekä ajoin monet existäni pettämään minua omalla käytökselläni, se on aika pitkälti kylmä totuus…Nykyisessä suhteessani voisin vaikka jättää mieheni jonkun superkuuman kanssa kaksistaan tietäen, ettei mitään tapahdu! Eikä hän ole liian mustasukkainen minustakaan, saatamme nauraa jos esim yöelämässä meitä jompaakumpaa tullaan iskemään, se on enemmänkin kohteliaisuus meille, kuin punainen vaate.
Hups..Nyt ajelehdin aiheesta toiseen, vaikka tarkoitukseni oli syventyä ohimeneviin ihastuksiin suhteen aikana, heh.
Asiaan. Mietin, onko todella väärin ihastua, vaikka on jo parisuhteessa? Ethän voi tunteillesi mitään, vaikka ne ei olisi syviä, eikä aikomuksesi olisi pettää kumppaniasi. Ihastumisen tunne on vaan todella ihmeellinen, yhtä äkkiä vain haluat ventovieraan läheisyyttä sekä huomioo ja viettäisit mielelläsi aikaasi hänen kanssaan, mutta tiedät siinä menevän rajan. Ihastumisen tunteet tiedettävästi kehittyy salakavalasti, eikä se välttämättä tuossa tilanteessa poikisi muuta kuin särkyneitä sydämmiä sekä kaaosta. Olen ihastunut parikertaa nykyisen suhteen aikana, mutta kaikki ovat jääneet hymyilemisen tasolle sekä mielikuvituksen varaan, se on melko normaalia! Olemme puhuneet siitä mieheni kanssa ja se on väistämätöntä. Hän on minulle kuitenkin nro 1 kaikista maailman miehistä ja elämäni rakkaus! 🙂
Näissä tilanteissa on tärkeää keskustella kumppanin kanssa, olen itse oppinut jo tovi sitten tämän keskustelun jalontaidon! Asioista puhutaan, niiden oikeilla nimillä, niin ei tarvitse kärsiä luottamuspulasta, saati painiskella tyhmien ajatusten kanssa yksin…Ymmärsin, että olemme kaikki ihmisiä, siksi ei enää pelota puhua aroistakin asioista miesystävälleni, koska luultavasti hän elää samoja asioita kanssani, ainakin joitain niistä, mutta ainakin ymmärtää, kun olen rehellinen! Neuvoni on muillekkin parisuhteessa oleville, puhukaa puhukaa! Se tuottaa enemmän hyvää, kuin pahaa.
– Joni Virtanen
