Tämä blogini alkaa vaikuttamaan Kenin päiväkirjalta, mutta sitähän se on. Avaudun täälä matkanvarrella, myös eri aiheista liittyen elämääni, sekä tähän prosessiin. Tälläkertaa aiheena alkoholi.
Ihan parin minuutin mietinnän jälkeen halusin tulla kirjoittaa tämän teille. Mun suhteeni alkoholiin, sen vaikutuksista elämääni jne. Olen nauttinut alkoholia ensimmäisen kerran n 12 vuotiaana, kun pöllittiin kaverin isän baarikaapista viinaa. Se oli jännittävää, hauskaa ja tekihän sitä monet aikuiset pihapiirissämme, lisäksi ajattelin, kun perheessämme oli huumeongelmaa, niin ei se nyt niin paha juttu kuitenkaan ole. En ryhtynyt tietenkään tuon ikäisenä joka viikonloppu juomaan, mutta joskus maisteltiin olutta, jossain nurkan takana.
Teininä noin 15-17vuotiaana join kavereiden kanssa kotibileissä ja olihan se hauskaa, ehkä kuului siihen nuoruuteen vetää kännit, että kuuluu joukkoon. 18 vuotta täytettyäni en odottanut ekana pääseväni baariin ryyppäämään, mutta elämä ilman alkoholia tuntui yksinäiseltä. Sain olla kotona 24/7 yksin, kun muut pämppää onnelassa, joten ennen pitkään luovutin ja avasin alkoholille oven.
Alkoholi voi tuntua, joskus ainoalta ystävältä, vaikka se on todellisuudessa yksi pahin vihollisesi, kun käytät sitä väärin. Tarkoitan väärinkäytöllä juomalla suruun, ahdistukseen tai pelkoon, niitä tunteita, joita ikinä upotatkaan siihen litkuun, nousee rytinällä pintaan. Mikään päihde ei poista pahaamieltäsi, ahdistustasi vaan siirtää aina seuraavaan päivään, jolloin palaa kaksinkertaisena vainoamaan sinua. Okei lopetan tämän filosoinnin ja hokemisen alkoholin vaaroista, jotka jo kyllä tiedetään tai ainakin pitäisi … Ja kerron minun suhteestani alkoholiin.
Olen itse ollut lähinnä viininlipittäjä (en väitä, että olisin muutenkaan sylkenyt lasiin) jolla olen lääkinnyt lähinnä ahdistustani sekä välttäen pahoja paniikkikohtauksia, joita olen todella saanut juurikin alkoholin takia. Olen todellisuudessa itse pahentanut mielenterveyttäni, tuhlannut energiani sekä aikani moiseen roskaan jo VUOSIA! Mitä enemmän biletät, sitä yksinäisemmäksi lopulta itsesi tunnet.
Olen vihdoin tajunnut, miten onnellinen olen ilman alkoholia. Mieleni, kehoni voivat todella paljon paremmin, näin ollen ihmissuhteet on aktiivisempia, kun ahdistus ei estä minua tapaamasta ihmisiä. En aio raivoraittiiksi, mutta jätän alkoholin toistaiseksi pois, koska tällä hetkellä Ken projekti on tärkeämpi sekä tulokset, joihin pyrin. Hyvän ruuan tai seuran kanssa voi ottaa viiniä, mutta ns dokaaminen ei ole nyt juttuni. Tykkään tehdä selvinpäin asioita, tykkään itsestäni selvänä, niin myös kehoni sekä läheiseni. Alkoholi ja ruoka, olivat listalla ykkösenä, joita elämässäni tulen muuttamaan. Ruokavalio on nyt kevyt, mutta terveellinen, eikä mikään pikadietti. Olen valmis luopumaan hyvin monista asioista tämän unelmani takia. Isoin voimavarani tässä, ovat hyvät ystävät sekä kumppanini
Valmistan aamuisin salaatin, jonka jaan kolmeen osaan. Syön myöhemmin esim luonaaksi, lisukkeena broilerin kanssa jne. En tuota lautallista vedä kerrallaan. Pienet annokset on avain kysymys.
Huom! Ruokavalioni on oikeasti tosi monipuolinen, mutta tuo oli yksi esimerkki, miten syön.
Mikset bloggaa mitään uutta?
Kiitos postauksesta! Katsoin EVS-liveä juuri, ja jäit siitä mieleen, minkä takia heti googletin ja löysin blogisi.
Voin allekirjoittaa kaiken tuon, mitä sanot alkoholista. Olen itse sairastanut anoreksiaa monta vuotta, jonka myötä vajosin vakavaan masennukseen, ahdistukseen, vihasin tavata ihmisiä ja ylipäätään sosiaaliset tilanteet tuntuivat kamalilta. Alkoholi toi pientä helpotusta -> yhtäkkiä olinkin avoimempi, itsevarmempi, ja ennen kaikkea pidin itsestäni, myös muiden seurassa.
Tunne ei kuitenkaan ole kauaskantoinen, vaan lyö syvyyksiin ja pohjalle entistä suuremmalla otteella. Vahvuus tästä on vielä asia, mitä opettelen.
Joka tapauksessa, olet himu symppis ja rohkea tyyppi, arvostan sinua suuresti! Mahtavaa, että pääsit EVS:ään! Toivotan sulle tsemppiä omassa kehityksessäsi, sekä voimaa olla oma itsesi!
ystävällisin terveisin
Assi