Unelmia kohti ja sen yli?

Huomenta. Kirjoitan kerrankin, näin heti aamutuimaan. Oikeasti, en ole mikään aamuvirkku, mutta on poikkeuksia, kun on vaan herättävä aikaisin. Kaikki työt, mitä teen, mahdollistaa sekavan unirytmin. Mutta mennään asiaan!

Vuonna 2012-2013 harkitsin kirjan kirjoittamista, sitä jo vähän alustaen. Kirjan kirjoittaminen ei kuitenkaan ole mitään lastenleikkiä, siihen tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, osaamista sekä nk punaisen langan, joka tekee tarinasta järkevän. En ole kirjailija, vaikka kirjoitan lifestyle blogia jo kymmenettä vuotta, se jokatapauksessa on täysin eriasia. Kirjani tulee käsittelemään lapsuus/nuoruus aikojani, kulttuuritaustaani, homoutta sekä nykyhetkeäni. Olen kokenut hurjasti kummallisia asioita, joita haluisin tuoda isommin julki, silloin tuntisin itseni enemmän hyödylliseksi. En osaa selittää aina, mikä tarve minulla on olla esillä? Tykkään kun saan ääneni esille, jota käytän mielestäni noin 95% hyviin asioihin sekä loput 5% mennään pilke silmäkulmassa. 🙂

Etsinkin parhaillaan kirjalleni sopivaa haamukirjoittajaa, jonka kanssa kemiat kohtaisi, niin saataisi aikaiseksi kaikkia tyydyttävä lopputulos ja koko prosessi sujuisi näin ollen mukavemmin. Nimelläni voi googlettaa haastatteluja, joita olen kyseisistä aiheista jo antanut mm iltalehti,seiska ja olen metropolin blogissanikin raottanut historiaani aikalailla. Kun kirja kirjoitetaan, se näkee tietenkin myös päivänvalon.

Olen oppinut uskomaan itseeni, sekä muihin. Sanon vain, että se kannattaa! Lukuisista pettymyksistä huolimatta otan välillä härkää sarvista, petyin tai en! Liika kyynisyys on eräänlaista heikkoutta, silloin olet antanut murtaa itsesi henkisesti, enkä ikinä maailmassa alistu moiseen. En tarkoita, että naivius olisi parempi vaihtoehto, mutta sanotaanko näin, että välillä on hyvä olla ”sokea” maailman julmuudelle, eikä välttämättä ymmärrä, miten pahoja jotkut voivat olla. Sellaiset hetket voisi muuttaa koko elämäsi, eikä niin hyvään suuntaan. No nyt taisi mennä liiankin diipiksi pointtini, mutta uskoa ei kannata menettää! Ei itseensä, eikä muihin, ne kulkee hyvin pitkälti käsikkäin, ainakin omien kokemuksieni perusteella.

Olen lukenut viimeisiä blogipostauksiani täältä metropolista ja vähän kauhistuttaa, miten negatiivis sävytteisiä kirjoituksia viimeaikoina onkaan tullut! Ehkä se on syksy,stressi ja ikävät tapahtumat? Kaikilla meillä on satunnaisia jaksoja, jolloin ollaan vähän haikein mielin, vaikka en tosiaan ole masennellu tässä 24/7 mutta ehkä olen päästänyt ulos negatiivisuuden, juuri kirjoittaessani. Bloggaaminen on aina ollut osittain terapiaa minulle, siksi tuon herkästi ikävät asiat julki blogissani. Tästä syystä olen suunnitellut muutaman tulevan blogini etukäteen, joihin liittyy jokin teema! Näette ensimmäisen teeman, kun palaan asiaan ja raotan tuolloin muutakin asiaa.

Nyt torstaina, ehkä mennään seiskan bileristeilylle fiilistelemään ja itseasiassa ensimmäinenkertani kyseisissä pirskeissä, siinä menee sekin poikuus, voi jee! 😀