Mikä ikäkriisi?? Welcome Birthday!

Moi kaikki!

Voin onneksi toivottaa aurinkoista päivää kaikille, vaikka vielä varhain aamulla rypesimme ainakin pk-seudulla loskakelissä, huoh. No aurinko tuli esiin ja tiistai on pelastettu, ainakin toistaiseksi! Asiasta toiseen.  Nyt on ajankohtaista kirjoittaa tulevista syntymäpäivistäni. Ensiviikon keskiviikkona ikää tulee lisää, eli täytän 3.5  27vuotta. En halua puhua tässä vaiheessa vanhenemisesta, koska olen mielestäni todella nuori ja sellaisena haluan itseni tuntea, enkä ole potenut koskaan ikäkriisejä, kuten minua jopa 10vuotta nuoremmat ihmiset sanoo nyt potevansa…Outoa! Suomalaisessa kulttuurissa nuoret useinmiten haluaa olla vanhempia mitä todellisuudessa on, silti he kova äänisesti huutelevat potevansa ikäkriisiä. Olen aina poikennut tuosta kastista, nimittäin en lähes koskaan ole ajatellut ikääni. Nytkin kun kirjoitan tätä, ajattelen tätä kaikkea henkisenä kasvuna.

Nyt lähestyttäni 30vuoden ikää, tunnen itseni itsevarmaksi, tiedostan mitä haluan ja mitä en. En käy läpi niitä varhaisen parikymppisen tunnemelskoja tai kulje ilman päämäärää ympäriinsä. Olen kokenut pahimmat vaiheet, kuten ensirakkaudesta eroaminen sekä muut sinisilmäisenä osakseni saadut pettymykset. Minua ei pelota vanheneminen, koska aion pitää itsestäni huolta, niin henkisesti, kuin fyysisesti! Ulkonäön lisäksi voin omata nyt, myös aivot, joita ymmärrän käyttää eritilanteissa hyväkseni. En halua kuitenkaan yleistää, sillä ei kaikki ole ollut varmasti yhtä ajattelemattomia tai herkkiä, kuten minä. Harvoin, kuitenkaan hyvin nuoret tietävät mitä haluavat sekä saavuttavat sen ilman sydänsuruja/pettymyksiä, se on vain fakta.

Ja vaikka minusta tuntuu tällähetkellä, että tiedän mitä haluan tai en, niin silti vuosien saatossa arvot ja elämänkatsomus, muuttuu sekä kehittyy. Ainakin toivottavasti! Ihmisen koko elämä on yhtä oppimista, sekä kehitystä. En ole vaan sekaisin päästäni, kuten nuorempana ja siitä olen hyvin iloinen.

-Joni Virtanen