Haluan tulla toivottamaan kaikille hyvää ja onnellista uutta vuotta, tehkää siitä näköisenne, sanoivat muut mitä tahansa! On tärkeää elää myös itselleen, antaa lupa rakastaa tai olla rakastamatta. Kohtaamme kaikki enemmän tai vähemmän vastoinkäymisiä, onnistumisia ja jotain siltä väliltä, ne luo meille joskus oivan alun, johonkin uuteen, joskus sulkee ovia… Elämä kuitenkin jatkuu, niin kauan, kuin emme luovuta. Hyvää uutta vuotta 2020 rakkaat!
Nyt avaudun minun vuodestani, josta lähes puolet olin ihan hiljaa. On asioita, joita en koskaan ole tuonut julkisuuteen, vaikka minut tunnetaan ihmisenä, joka myy vaikka sukulaisensa rahasta sekä huomiosta, heh. Voin nauraa näille kommenteille, onhan ne huvittavia. Omaan hyvin vahvan kuoren ulospäin, koska elämän tarjoamien kokemuksen myötä, olen kovettanut itseni, jopa vähän tietämättäni. En osaa valittaa tai hakea vertaistukea oikein mistään, vaan puran pahanoloni piiloutumalla, jonkin alter egoni taakse tai vaihtoehtoisesti tekemällä, jotain luovaa. Haluan vielä sanoa ennen avautumistani, etten kadu mitään! Kokemukset opettaa meitä sekä tuo uusia näkökulmia elämään. Rakastan nuolla haavojani, niiden parannettua miettiä asioita uudesta näkökulmasta jne. Elämän ei pitäisi muutenkaan olla, niin vakavaa.
Elettiin vuotta 2018 kun bongasin lööppeihin, televisioon yms. No aika erikoisella ulostulolla. Sain valtavasti huomiota, mitä alter egoni rakastaa, mutta mistä en itse oikeasti, niin välitä. Kärsin mielenterveys ongelmista, jotka on osana syytä, miksi olen kausittain hakenut hyväksyntää mediasta, silloin olen tuntenut olevani joku muu, turvassa ja onnellisempi. Ja nyt siirrytään vuoteen 2019 jolloin ongelmat alkoivat. Olin mennyt niin kovaa haastattelusta toiseen, oli se radio,tv tai lehti, netti haastis, niin menin kun pyydettiin! Joskus jopa otin toimittajiin itse yhteyttä, että nyt haluan kertoa tästä tai tämä olisi hauska tapa provota yleisöä! Joo, kuulitte oikein. Halusin reaktioita, koska en osannut olla ilman niitä enää.
Ihmiset alkoivat tunnistaa ensimmäistä kertaa mua vuonna 2019 jokapaikassa! Yöelämässä, laivalla ja jopa ruokakaupassa haluttiin yhteiskuvaa. Aloitin kovan alkoholin käytön, koska en kestänyt sellaista, enkä halunnut ihmisten koskevan, tuijottavan tai puhuvan musta, kun olin MINÄ ja ystävien, läheisten seurassa. En tyhmänä ymmärtänyt, mitä julkisuus tuo tullessaan, enkä kokemattomana hallinnut kaaosta ympärilläni. Tunsin jopa itseni huijariksi ihmisten tullessa innoissaan juttelemaan mulle, koska en ollut se livenä, mitä olin antanut ymmärtää mediassa. Olen mitä tavallisin tallaaja, joka vaan tykkää tietyistä asioista, mutta esittänyt ne julkisuuteen hyvin raflaavasti.
Alkoholin astuessa kuvioon siinä määrin, ahdistus ja masennus kasvoi toki enemmän. Kännissä sekoilin ja joskus turhaan egoilin, mikä johti useisiin ongelmiin. Eksyin vääriin porukoihin, jotka oli kanssani statuksen vuoksi, koska ”julkkis”. Loppujen lopuksi sulkeuduin kotiini, enkä pitänyt oikein keneenkään yhteyttä. Halusin vältellä sosiaalisia tilanteita. Kotiin sulkeudettua purin kaikki tunteeni ruokaan, herkkuihin ja lihoin todella paljon! Siitä syystä en voinut enää lisätä kuviani someen, vaan jaoin vanhoja kuvia tai otin tunnin yhtä selfeitä erikulmissa, jossa lihoaminen ei näkyisi. Olinhan huudellut mediassa, miten treenaan itseni Kenbarbiksi ja olin saanut hyvän tukijoukon, jotka odottivat minulta varmasti paljon, en pitänyt heihinkään yhteyttä, koska häpesin. Häpeän vieläkin, mutta asioiden surkuttelu ei auta asiaan, vaan aion tehdä asioiden eteen töitä, ihan vaan terveytenikin takia! Toki ulkonäkö on myös tärkeä osa muutoksen halua, mutta ei itseisarvo mulle.
Talvet on mulle aina pahoja, mutta varsinkin tänävuonna vielä alku talvesta, olin aivan loppu! Tuntui, että kaikki oli tässä, enkä enää nouse sängystä, kun silmäni suljen. Omaan kuitenkin valtavan voiman, joka kantoi kaikkien päänsisäisten haamujen ja mutkien yli. Toki olen kohentanut lääkitystäni, mikä on myös tärkeä tekijä vointini kanssa, hah! Voin heittää huumoria itsestäni, liittyi se sairauteen tai ulkonäköön tai tekemisiini. Itseironia on tärkeää, sen voimin pääsee eteenpäin monistakin tilanteista.
Julkisuus ei ole mielestäni huono juttu, mutta aikeet sekä ajoitus voi olla. En suosittele kenellekkään julkisuutta, vaan julkisuuden takia, mutta jokainen tekee mitä haluaa, enkä tuomitse ketään. Nykypäivänä voi tulla julkkikseksi, olematta laulaja, näyttelijä tai edes reality tähti, mutta se on raskaampaa, kun olet periaatteessa itse työväline ja joudut antamaan itsestäsi kaiken, muuten se ei riitä.
Vuosi 2019 on täynnä rakkaita muistoja, vaikka siihen riitti yllinkyllin vastoinkäymisiä, mutta ne päällimäisenä aina jääkin mieleen. Vuosi on ollut hyvin opettavainen ja tapahtumarikas! En jää kaipaamaan tätä vuotta, mutta kannan opit mukanani uuteen vuoteen ja yritän tehdä parempia päätöksiä! Haluan jatkossakin viihdyttää, jollain tavalla, mutta en roikkua tyhmissä lööpeissä. Katsotaan, miten Jonin käy! Pitäkää hauska uudenvuoden juhla, olkaa varovaisia rakettien kanssa ja ottakaa viinaa kohtuudella! 🙂
Rakkaudella,
Joni Virtanen
